Lue lisää siitä, miten Oura mittaa hengitystiheyttä, miten muutoksia tulkitaan ja kuinka tarkka lähestymistapamme on.
Näin Oura mittaa hengitystiheyttä
Hengitystiheyden tulkitseminen
Ouran hengitystiheyden mittauksen tarkkuus
Näin Oura mittaa hengitystiheyttä
Oura-sovelluksessa näkyvä hengitystiheys kertoo, kuinka monta henkäystä minuutissa keskimäärin otit edellisenä yönä. Tieto näkyy sekä valmiusnäkymässä että Trendit-näkymässä.
Oura arvioi hengitystiheytesi levon aikana minuuttikohtaisista muutoksista yönaikaisessa sykkeessäsi. Mittaustapa perustuu respiratoriseksi sinusarytmiaksi kutsuttuun ilmiöön, jonka kautta sydämesi ja kehosi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Suhde on seuraavanlainen:
Kun hengität sisään, sykkeesi nousee.
Kun hengität ulos, sykkeesi laskee.
Koska Oura pystyy mittaamaan sormuksen sisäpinnalla olevilla PPG-sensoreilla tarkasti jokaisen sydämenlyöntisi tuottaman pulssiaallonmuodon, se pystyy mittaamaan myös peräkkäisten lyöntien välin millisekunteina. Tätä väliä kutsutaan sykeväliksi tai IBI-intervalliksi (interbeat interval). Jos sykevälivaihtelu (HRV) on sinulle tuttu, IBIt ovat HRV:n rakennuspalikoita.
Kun IBI-arvoja seurataan yön aikana, niistä muodostuu säännöllisesti nouseva ja laskeva kuvio.
Päinvastaisessa suhteessa respiratoriseen sinusarytmiaan laskevat IBI-arvot kertovat, että hengität sisään. Vastaavasti nousevat IBI-arvot kertovat, että hengität ulos. Jokainen IBI-arvojen nousun ja laskun pari edustaa yhtä henkäystä (kuvaajassa lasku ja nousu muodostavat kuvion, joka muistuttaa vuorenhuippua). Laskemalla näiden huippujen määrän yön jokaisen minuutin aikana Oura voi laskea keskimääräisen hengitystiheytesi.
Hengitystiheyden tulkitseminen
Terveiden aikuisten hengitystiheys on keskimäärin 12–20 henkäystä minuutissa. Lukema on hyvin yksilökohtainen. Keskimääräisen hengitystiheyden vaihtelu öiden välillä on yleensä melko vähäistä (1–2 henkäystä minuutissa). Tämä johtuu siitä, että keho tarvitsee levossa happea yleensä tasaisen määrän. Hengitystiheys on siten hyvin vakaa mittari. Hengitystiheyden poikkeaminen keskiarvosta yli kaksi henkäystä minuutissa ei kuitenkaan välttämättä ole merkki mistään huolestuttavasta. Jos hengitystiheys poikkeaa perustasosta huomattavasti ja etenkin jos tilanne kestää useamman yön, poikkeama voi olla merkki siitä, että jokin rasittaa kehoa.
Huomaa, että hengitystiheys on yksilöllinen ominaisuus. Vertaa siis muutoksia vain omaan perustasoosi, ei muiden tuloksiin. Kun tiedät keskimääräisen hengitystiheytesi ja tyypillisen vaihteluvälin Oura-sovelluksessa, pystyt helposti havaitsemaan muutokset, jotka poikkeavat normaaliarvoista.
Jos hengitystiheytesi on koholla verrattuna perustasoosi, se voi olla merkki kehon rasittumisesta.
Syitä kohonneeseen hengitystiheyteen voivat olla esimerkiksi seuraavat:
Sairaus: Hengitystiheys todennäköisesti kasvaa leposykkeen kohotessa ja sykevälivaihtelun laskiessa, kun olet tulossa sairaaksi. Jos sairastut hengitystieinfektioon (esim. keuhkoputkentulehdukseen), keuhkojen lyhytaikaiset sisäiset vauriot nostavat hengitystiheyttä. Tällaiset infektiot vaikuttavat usein soluihin, jotka vastaavat kaasunvaihdosta ilman ja keuhkojen välillä, ja heikentävät näin hapen ja hiilidioksidin vaihdon tehokkuutta. Kohonnut hengitystiheys kompensoi tätä eroa.
Ilmanlaatu tai korkeus: Jos ilmanlaatu on heikko, kehosi joutuu tekemään enemmän töitä toimittaakseen elimillesi niiden tarvitseman määrän happea. Tämä johtuu siitä, että jokainen henkäys kerää vähemmän happea kuin olosuhteissa, joissa ilmanlaatu on parempi. Samaa happimäärää varten tarvitaan siis enemmän henkäyksiä. Samaan tapaan hengitystiheytesi kasvaa korkeassa ilmanalassa, kun hapen määrä ilmassa on pienempi.
Pitkän aikavälin hengitysongelmat: Voimakas kuorsaaminen, yskiminen tai runsas liikehdintä voivat häiritä IBI-intervallien tasaista nousua ja laskua, joiden perusteella hengitystiheys arvioidaan. Hengitystiheyden mittaustuloksissa voi tällöin näkyä enemmän vaihtelua, varsinkin jos edellä mainitut ongelmat ovat säännöllisiä.
Kova treeni: Lihaskestävyyttä tai anaerobista kuntoa koetteleva treeni (esim. HIIT-treeni) voi saada hengitystiheyden pysymään koholla noin 20–40 minuuttia treenin jälkeen. Tämä kannattaa pitää mielessä varsinkin silloin, jos harkitset kovan treenin tekemistä myöhään illalla.
Ahdistus: nopea tai epäsäännöllinen hengitysrytmi voi olla merkki ahdistuneisuudesta.
Hormonaaliset muutokset: Naisten hengitystiheys vaihtelee yleensä enemmän kuin miesten, sillä hengitystiheyteen vaikuttavat myös kuukautiskierron vaiheet. Hengitys on hitaampaa kierron alussa (follikkelivaihe) ja kiihtyy kierron loppua kohti (luteaalivaihe).
Makuuhuoneen lämpötila: Jos nukut huoneessa, jossa sinulle tulee yön aikana kuuma tai kylmä, saatat huomata hengitystiheytesi muuttuvan, koska kehosi joutuu tekemään enemmän töitä poikkeuksellisen matalan tai korkean lämpötilan kompensoimiseksi. Todennäköisesti hengitystiheytesi kohoaa hieman kummassakin tapauksessa.
Ouran hengitystiheyden mittauksen tarkkuus
Ouran datatiedetiimi vertasi tutkimuksessaan Ouran fotopletysmografiasta (FPG) johdettua hengitystiheyttä sydänsähkökäyrästä (EKG) johdettuun hengitystiheyteen. Oura Ringin voitiin osoittaa mittaavan yönaikaista hengitystiheyttä minuutissa yhden henkäyksen tarkkuudella koko yön osalta.
Sydänsähkökäyrä on lääkinnällisissä olosuhteissa suoritettava testi, joka mittaa sykkeen sähköistä aktiivisuutta. Koska hengitystä on vaikea mitata suoraan ilman invasiivisia välineitä, hengitystiheyden johtaminen EKG:stä on yleinen ja lääketieteellisissä tutkimuksissa luotettavaksi havaittu käytäntö.
Tulokset pitivät paikkansa kaikilla eri hengitystiheyksillä korkeasta (>20) matalaan (<14), jotka havaittiin tutkimukseen osallistuneilla 43 terveellä nuorella aikuisella. Oura Ringin voitiin siis osoittaa olevan pätevä työkalu keskimääräisen yönaikaisen hengitystiheyden mittaamiseen ja vastaavan tarkkuudeltaan menetelmää, jossa hengitystiheys johdetaan EKG:stä.
Lisätietoja tutkimuksesta, joka tehtiin yhteistyössä Duke-NUS Medical Schoolin ja National University of Singaporen kanssa, voit lukea täältä.
